Saunat Tampereella

Tampereella toimii useita vuokrattavia saunatiloja. Edustussauna, vuokrasauna, tilaussauna ja saunatila ovat kaikki näille yhteisiä kuvauksia. Yksi Tampereen suosituin tilausauna on Olutravintola Konttorin sauna. Tutustu lisää, Konttorin sauna.

Saunarakennuksen historia

Suomalaisen kulttuurin saunarakennus on historialtaan ja ilmenemismuodoiltaan tiiviisti liittynyt kulttuuriin elinkeinoihin ja paikallisiin rakennustapoihin. Vakiintunut maataloustila vaati saunalle eri toimintoja kuin liikkuva kaskenpolttajaperhekunta tai yksittäinen erämies. Historiallisia saunanrakennusten tyyppejä tunnetaan useita. Vanhemmat historialliset saunat olivat kaikki savusaunatyyppisiä; osassa savu johdettiin ulos puisen hormin - lakeisen- kautta tai seinässä olevasta aukosta eli räppänästä.

Maasauna

Maasauna oli pieni ja matala, kaivetun kuopan päälle rakennettu sauna, jossa oli yleensä turvekatto Lauteet olivat yleensä peräseinällä ovea vastapäätä ja kiuas oven vieressä. Kivistä kootun kiukaan yläpuoli saatettiin saveta umpeen. Savu johdettiin ulos lakeisen kautta. Saunatyyppiä tavattiin maaseudulla vielä 1900-luvun alussa.

Eräsaunat

Eräsaunat oli tarkoitettu metsästys- ja kalastusretkien tukikohdiksi, ja ne saattoivat olla rakenteiltaan vaatimattomia, tilapäisiksi ajateltuja. Kiuas oli irtokivinen, ja sitä käytettiin myös ruoanlaittoon. Tila oli tarkoitettu kylpemisen ohella muuhun oleskeluun, jota varten saunassa oli erillinen lava.

Eräsaunoista kehittyi myöhemmin eritystä käyttöä varten tarkoitettuja saunoja, esimerkiksi tervanpolttajien ja hiilenpolttajien saunat, sekä myllysaunat.

Riihisaunat

Pysyvän asutuksen ja maanviljelyn myötä syntyi riihisauna, jota saatettiin käyttää asumiseen, kylpemiseen sekä esimerkiksi hamppu- tai pellavasadon kuivaamiseen ja myös maltaiden imellyttämiseen. Rakennus oli tekniseltä toteutukseltaan jo varsin vaativa: jopa nelisen metriä korkea hirsistä tehty savupirtti, jossa asuttiin, kylvettiin ja kuivattiin sato. Tilassa saattoi olla erillinen mallasparvi maltaiden imellytykseen ja kuivaamiseen ja kylpylavo kylpemiseen.

Riihisaunoista kehittyi nykyinen saunarakennus: muiden toimintojen varatessa tilan saatettiin viereen rakentaa ainoastaan kylpemiseen tarkoitettu saunarakennus.

Nykyisiä saunatyyppejä

Perinteisesti maaseudulla, kesämökeillä ja omakotialueilla saunarakennukset on rakennettu erilleen muista pihan rakennuksista, ja mikäli mahdollista, veden äärelle.

Talosauna

Monissa erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa on asukkaiden yhteinen talosauna. Tällöin yleensä asunnoissa ei ole alun perin ollut erillisiä asuntokohtaisia huoneistosaunoja. Talosaunaan varataan huoneistokohtaisia saunavuoroja, joiden lisäksi voi olla viikoittaiset yleiset saunavuorot erikseen miehille ja naisille. Yleisestä saunavuorosta saatetaan käyttää esimerkiksi nimitystä lenkkisauna.

Huoneistosauna

Viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin varsinkin rivi- ja kerrotaloissa yleistyneet niin sanotut huoneistosaunat, jotka ovat suoraan asunnon yhteydessä. Huoneistosaunoissa on yleensä pieni löylyhuone ja erillinen pesuhuone, joka samalla saattaa olla asunnon ainoa hygieniatila. Nykyaikana suurin osa huoneistosaunoista on sähkölämmitteisiä, kun taas erillisissä saunarakennuksissa kiukaat ovat useimmiten ulossavuavia ja puulämmitteisiä. Uusissa kerrostaloissa yleensä asuntojen yhteyteen rakennetaan huoneistosauna, mutta vanhemmissa taloissa niitä ei ole. Asuntoihin voidaan kuitenkin asentaa kylpyhuonesauna. Periaatteeltaan se vastaa suihkukaappia tai höyrysuihkua eikä vaadi rakennukseen tai kylpyhuoneeseen muutoksia. Kylpyhuonesauna on tyypiltään suosituin saunamalli perinteisten saunamaiden kuten Suomen, Ruotsin ja Venäjän ulkopuolella. Näissä maissa sauna sijaitsee usein uima-altaan lähellä, takkahuoneessa, kellarissa, parvekkeella tai muussa vastaavassa tilassa, sillä asuntoihin ei ole suunniteltu ja varattu varsinaista tilaa saunalle, eikä saunan käyttötarkoitus ole peseytyminen, vaan rentoutuminen. Näitä saunoja kutsutaan myös rakenteensa perusteella elementtisaunoiksi. Suosituin ja perinteisin rakenne kylpyhuonesaunoissa on puupaneeli puurungolla, mutta markkinoilla on myös lasikuiturakenteisia tuotteita.

Yleinen sauna

Väestön keskittyessä kaupunkeihin 1800-luvun lopulta lähtien syntyi tarve yleisiin saunoihin, koska kaupunkitonteille ei saunoja yleensä rakennettu muun muassa niiden aiheuttaman palovaaran vuoksi. Kaupungeissa on perinteisesti ollut runsaasti maksullisia yleisiä saunoja, mutta niiden lukumäärä väheni nopeasti 1950-luvulta lähtien. Aluksi yleiset saunat korvautuivat kerrostalojen yhteissaunaosastoilla, 1960-luvun loppupuolelta lähtien myös huoneistosaunoilla. Uimahallien yhteydessä on nykyään kuitenkin paljon yleisiä saunoja. Suomessa useimmat yleiset saunat on tarkoitettu joko vain miehille tai vain naisille, mutta ikärajaa ei ole. Useissa muissa maissa on tavallista, että yleisiin saunoihin on ikäraja.

Muut saunatyypit

Nykyisissä suomalaisissa hotelleissa sauna kuuluu rutiinivarustukseen. Usein julkistilojen saunat on rakennettu viihtyisiksi ja hyvinvarustetuiksi, eikä ole harvinaista, että niiden yhteydessä on esimerkiksi uima-allas Myös useimmissa kunnissa on uimahalleja sekä urheilu- ja kuntolaitoksia, joissa on omat saunansa. Nykyisin uusien kerrostalojen talosaunat ovat harvinaistuneet, asuntoihin rakennetaan huoneistosauna käytännössä aina.

Yrityksillä saattaa olla edustussaunoja erikseen tai jopa toimistojensa yhteydessä. Erillisessä rakennuksessa olevaan rantasaunaan kuuluu yleensä löylyhuoneen lisäksi pesuhuone ja pukuhuone. Pukuhuone voi olla tilava saunatupa takkoineen, pienoiskeittiöineen ja jopa vuoteineen. Saunan kekseliästä tuotekehitystä edustavat telttasauna ja tynnyrisauna. Telttasaunaa voi lämmittää myös niin, että kivet kuumennetaan teltan ulkopuolella olevassa nuotiossa ja kannetaan pihdeillä tai vastaavilla tulikuumina teltan keskelle kiviä varten valettuun kuoppaan. Sauna voi olla myös esimerkiksi ajoneuvon perässä vedettävä siirrettävä sauna. Teuvalla järjestetään kesäisin vuosittainen siirrettävien saunojen kokoontumistapahtuma.

Perinteinen suomalainen saunatyyppi, savusauna (Karjalassa "musta sauna"), on kertalämmitteinen, eli kiuasta ei voida lämmittää kylpemisen aikana. Savusaunan kiuas on tulipesän ympärille ja päälle ladottu kivinen kupu, jonka läpi savukaasut nousevat vapaasti saunatilaan ja samalla kiuaskivet kuumenevat. Lämmityksen aikana savu poistuu välikatossa eli laessa olevan lakeistorven, lakeisen, tai seinässä olevan luukun eli räppänän kautta. Kun kivet ovat riittävän kuumat ja pesä on sammunut heitetään häkälöylyt, jonka jälkeen sauna on valmis kylpijöille. Häkälöylyissä suurin osa kivien pintaan tarttuneesta noesta ja pienhiukkasista irtoaa ilman että saunojia on löylyilmaa hengittämässä.

Kertalämmitteisyys edellyttää, että kiukaassa on enemmän lämpöä varaavia kiuaskiviä kuin jatkuvalämmitteisessä saunassa, koska lisälämmitystä ei voida tehdä kylpemisen aikana. Pieni neljän hengen savusauna lämpenee yleensä muutamassa tunnissa ja vaatii puolisen tuntia aikaa siintymiseen eli hiilloksen sammumiseen ja savun tuulettumiseen. Tuulettumista edistää, jos kekäleet vedetään kiukaan etuosaan palamisen loppuvaiheessa. Tällöin hiilet palavat nopeasti loppuun eikä ole vaaraa häkäkaasujen muodostumisesta.

Savusaunaa arvostetaan saunomisen perinteisenä muotona ja sen pehmeiden löylyjen vuoksi.

Infrapunasauna

Infrapunasaunassa ei ole lainkaan kiuasta tai löylyjä, vaan hikoilemisen aiheuttaa infrapunasäteily. Infrapunasaunan lämpötila-alue on 50 celsiusasteen molemmin puolin. Infrapunasaunan aiheuttaman hikoilun oletetaan poistavan elimistön kuona-aineita.

Kiukaan ja löylyjen puuttuminen on usein mainittu perustelu argumentille jonka mukaan infrapunasauna ei ole sauna.